4.10.1984

Kristiinankaupungin KO:n päätös 15.12.1982

KO oli katsonut jutussa käyneen selville, että avoin yhtiö X oli asetettu konkurssiin 6.10.1980, jolloin sen kaikki työntekijät oli sanottu irti. Konkurssipesä oli ryhtynyt jatkamaan yhtiön ravintolaliikettä ja tehnyt työntekijöiden kanssa kolme eri määräaikaista työsopimusta ensimmäisen ajalle 30.10. -5.11.1980, toisen ajalle 6.11. - 12.11.1980 sekä kolmannen ajalle 13.11. - 19.11.1980, minkä jälkeen konkurssipesä oli luovuttanut liikkeen avoimelle yhtiölle A:lle, jossa B ja C toimivat vastuunalaisina yhtiömiehinä. Ravintolan työntekijät olivat kyseisenä ajankohtana siirtyneet uuden yrityksen palvelukseen siten, että työsuhteet jatkuivat keskeytymättöminä ja yritys oli myöskin toiminnallisesti jatkunut muuttomattomana omistajanvaihdoksesta huolimatta. Luovutuksen yhteydessä konkurssipesä oli maksanut työntekijöille kaikki siihen mennessä maksettaviksi erääntyneet palkat ja vuosilomalain mukaiset lomakorvaukset, mutta ei lomaltapaluurahaa siltä laskennalliselta osalta, jolta lomakorvaus oli suoritettu. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y:n sekä Hotelli- ja Ravintoalahenkilökunnan Liitto r.y:n 15.3.1980 solmitulla ja 28.2.1982 saakka voimassa olleella työehtosopimuksella oli työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukainen yleissitovuus. Tuon työehtosopimuksen mukaan lomaltapaluurahan suuruus oli 50 prosenttia työntekijän lakisääteisestä vuosilomapalkasta ja se oli maksettava vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle vuosiloman päättymistä seuraavana palkanmaksupäivänä. Näin ollen työntekijöille oli vastaajayhtiön menettelystä aiheutunut vahinkoa lomaltapaluurahan menetyksenä. Se seikka, että konkurssipesä oli maksanut vuosilomalain mukaisen lomakorvauksen, ei ollut voinut poistaa vastaajayhtiön sille työsopimuslain 7 §:n 2 momentin ja vuosilomalain 6 §:n 1 momentin nojalla muutoin kuuluvia velvollisuuksia eikä tällaisen vastuun siirtämisestä voitu sopia työntekijöiden vahingoksi.

Tämän vuoksi työntekijöillä oli työsopimuslain 51 §:n nojalla ollut oikeus saada avoimelta yhtiöltä A:lta ja sen yhtiömiehiltä B:ltä ja C:ltä sanotun velvollisuuden täyttämättä jättämisestä vahingonkorvausta saamatta jääneestä lomaltapaluurahasta.

KO oli tämän perusteella hyväksynyt kanteen ja velvoittanut avoimen yhtiön A:n ja sen yhtiömiehet B:n ja C:n yhteisvastuullisesti maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:lle, jolle työntekijät olivat siirtäneet vaatimuksensa, heti kuittia vastaan korvausta yhteensä 22.264 markkaa 85 penniä 6 prosentin korkoineen 1.10.1981 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 6.800 markalla.

Vaasan HO:n tuomio 15.9.1983

HO, jonka tutkittavaksi avoin yhtiö A ja sen edellä mainitut yhtiömiehet olivat saattaneet jutun, oli lausunut, että avoimen yhtiön X:n työntekijät oli sanottu irti 6.10.1980 avoimen yhtiön konkurssin johdosta 14 vuorokauden irtisanomisajalla. Kun avoimen yhtiön konkurssipesä oli tehnyt uudet työsopimukset työntekijöiden kanssa vasta 30.10.1980, oli katsottava, että aikaisemmat työsuhteet päättyivät 20.10.1980 ja siis ennen lomakauden alkua. Näin ollen työntekijöillä ei ollut oikeutta saada sitä osaa 1.4.1980 alkaneen lomanmääräytymisvuoden vuosilomasta, jonka he olivat ennen työsuhteiden päättymistä ansainneet, vuosilomana vaan vuosilomapalkkaa vastaavana lomakorvauksena. Konkurssipesä oli suorittanut työntekijöille heille tältä ajalta kuuluneet lomakorvaukset.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan 15.3.1980 solmitun työehtosopimuksen 5 kohdan mukaan lomaltapaluuraha oli suoritettava työntekijälle, kun hän palasi lakisääteiseltä vuosilomaltaan. Työehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan lomaltapaluurahaa ei sitä vastoin pääsääntöisesti suoritettu lomakorvauksesta. Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät olleet kuitenkaan olleet vuosilomalla eikä heillä ollut oikeutta vuosilomaan vaan lomakorvaukseen. Jutussa ei ollut väitettykään, että kyseessä olisi ollut jokin mainituissa ohjeissa tarkoitetuista poikkeustapauksista, joka oikeuttaisi työntekijän lomaltapaluurahaan lomakorvauksen perusteella. Näillä perusteilla HO oli, kumoten KO:n päätöksen, hylännyt kanteen ja vapauttanut avoimen yhtiön A:n sekä sen yhtiömiehet kaikesta maksuvelvollisuudesta jutussa.

KORKEIN OIKEUS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon. KKO päätti yhdistyksen valituslupahakemusta 13.1.1984 käsitellessään pyytää sen vastapuolilta vastauksen. Vastaajat antoivat yhteisen vastauksen, jossa muun muassa ilmoitettiin, että konkurssipesä oli irtisanonut työntekijöiden työsuhteet 15.10.1980 päättymään 29.10.1980. Valituslupa myönnettiin 5.3.1984.

KKO t. lausui perusteluinaan:

Avoin yhtiö X on 15.10.1980 asetettu konkurssiin erään velkojan 6.10.1980 tekemästä hakemuksesta. Konkurssipesä on työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla konkurssiin asettamispäivänä 15.10.1980 irtisanonut kaikki työsopimukset päättymään 29.10.1980 ja sen jälkeen jatkanut työsopimuksia 30.10.1980 lukien 19.11.1980 saakka. Konkurssipesä on luovuttanut 4.11.1980 tehdyllä ja 20.11.1980 voimaan tulleella kauppakirjalla velallisyhtiön harjoittaman liikkeen avoimelle yhtiölle A:lle ja työntekijät ovat siirtyneet viimeksi mainittuna päivänä välittömästi liikkeen uuden omistajan palvelukseen. Koska liikkeen toiminta on jatkunut keskeytyksettä, työntekijät ovat vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaisesti säilyttäneet oikeutensa lomaetuuksiin ja työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan vastuu näistä etuuksista on siirtynyt yrityksen uudelle omistajalle siltä osin kuin ne eivät olleet erääntyneet ennen liikkeen luovutusta.

Konkurssipesä on luovuttaessaan liikkeen maksanut työntekijöiden palkat ja vuosilomalain mukaan lasketut lomakorvaukset luovutuspäivään asti. Vastaajayhtiö on lomakautena vuonna 1981 antanut työntekijöille vuosiloman, jonka pituutta määrättäessä on otettu huomioon myös aika liikkeen aikaisempien omistajien palveluksessa. Näin määräytyneistä vuosilomista on kuitenkin vähennetty se aika, jolta konkurssipesä oli jo maksanut lomakorvauksen. Lisäksi vastaajayhtiö on näin määräytyneen loman osalta maksanut KO:n päätöksessä selostetun työehtosopimuksen mukaan lasketut lomaltapaluurahat, mutta sitä vastoin yhtiö ei ole maksanut riidanalaista lomaltapaluurahaa loman siltä osalta, jolta konkurssipesä oli maksanut lomakorvausta.

Riidatonta on, että sanottu työehtosopimus on työsopimuslain 17 §:n mukaisesti yleissitova ja sitä on siis noudatettava tässä tapauksessa. Työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 prosenttia hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan. Yhdistykselle palkkansa siirtäneillä työntekijöillä on siten ollut oikeus sanottuun lomaltapaluurahaan heidän palatessaan työhön vuosilomaltaan. Tätä oikeutta ei vähennä se seikka, että konkurssipesä on liikkeen siirtymävaiheessa maksanut lomakorvauksena etuuden, joka olisi siirtynyt liikkeen uuden omistajan vastattavaksi. Vastaajayhtiö vastaa niin ollen lomaltapaluurahan maksamisesta koko lomanmääräytymisvuoden ja B ja C ovat yhtiömiehinä vastuussa yhtiön velvoitteista. Kanne on määrältään riidaton.

Edellä lausumillaan perusteilla KKO kumosi HO:n tuomion. Avoin yhtiö A sekä sen yhtiömiehet B ja C velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:lle työntekijöiden sille perittäviksi siirtämät lomaltapaluurahat, yhteensä 22.264 markkaa 85 penniä 6 prosentin korkoineen 1.10.1981 lukien. Sen lisäksi yhtiön ja sen yhtiömiesten oli yhteisvastuullisesti korvattava yhdistyksen oikeudenkäyntikulut jutussa 7.500 markalla.